Aihe 37 / 64· Yhteiskunnallisen sektorin ja hyväntekeväisyyden mittarit

Hyväntekeväisyysjärjestön yleiskustannussuhde

Hyväntekeväisyysjärjestön yleiskustannussuhde (overhead ratio) on hallinto- ja varainhankintamenot prosentteina kokonaismenoista. Se on hyväntekeväisyyslahjoittamisen useimmin pyydetty luku — lahjoittajien, valvontaelinten ja joidenkin rahoittajien käyttämä tehokkuuden korvike — ja myös yksi alan perusteellisimmin kumotuista tehokkuusmittareista, ja sen popularisoineet organisaatiot hylkäsivät sen julkisesti vuonna 2013.

Miksi tällä on merkitystä

Kesäkuun 17. päivänä 2013 GuideStar, BBB Wise Giving Alliance ja Charity Navigator — kolme Yhdysvaltain suurinta voittoa tavoittelemattomien luokitus- ja tietoelintä, joiden omat historialliset luokitukset olivat auttaneet juurruttamaan yleiskustannussuhteen hyväntekeväisyysjärjestön laadun oikotieksi — julkaisivat yhteisen avoimen kirjeen amerikkalaisille lahjoittajille, "The Overhead Myth", jossa todettiin nimenomaisesti, että yleiskustannussuhde on huono hyväntekeväisyysjärjestön suorituskyvyn mittari, ja kehotettiin lahjoittajia katsomaan sen sijaan läpinäkyvyyttä, hallintoa ja tuloksia. Tämä oli suora käänne juuri niiltä instituutioilta, jotka olivat rakentaneet lahjoittajakulttuurin suhdeluvun ympärille kymmenen vuoden ajan.

Taustalla oleva ongelma on rakenteellinen, ei vain ulkoasuun liittyvä: matala yleiskustannussuhde voidaan saavuttaa aliinvestoimalla juuri niihin asioihin, jotka tekevät hyväntekeväisyysjärjestöstä tehokkaan — kunnolliseen asianhallintajärjestelmään, koulutettuun henkilöstöön, seurantaan ja arviointiin — koska ne kirjataan usein "hallinnoksi" eikä "ohjelmakustannukseksi". Hyväntekeväisyysjärjestö, joka näännyttää taustatoimintonsa raportoidakseen 5 % yleiskustannuksia, voi olla kykenemättömämpi tuottamaan tuloksia kuin sellainen, joka käyttää 20 % kunnolla resursoituun toimintaan. Englannissa ja Walesissa Charity Commissionin ohjeistus luottamushenkilöille ohjaa pois yksittäisestä yleiskustannusprosentista tehokkuustestinä, pyytäen sen sijaan luottamushenkilöitä raportoimaan, mitä hyväntekeväisyysjärjestö saavutti tavoitteisiinsa nähden — ks. SORP-raportointivaatimukset aiheessa kustannus edunsaajaa kohti.

Matematiikka

Yleiskustannussuhde = (Hallintokustannus + Varainhankintakustannus) / Kokonaismenot

Yleiset variantit:
  Ohjelmasuhde            = Ohjelma- (suora hyväntekeväisyys-) meno / Kokonaismenot
                          = 1 − yleiskustannussuhde
  Varainhankinnan tehokkuus = Varainhankintakustannus / Kerätyt varat

Mikään näistä kaavoista ei sisällä tietoa saavutetuista tuloksista. Hyväntekeväisyysjärjestö voi minimoida jokaisen niistä ja silti pettää jokaisen edunsaajan; ks. kustannus tulosta kohti mittarista, joka todella käsittelee sitä, toimiko raha.

Työstetty esimerkki

Kaksi hyväntekeväisyysjärjestöä, sama kokonaismeno:

  • Hyväntekeväisyysjärjestö A: £1 000 000 kokonaismeno, £80 000 hallinto + varainhankinta → yleiskustannussuhde 8 %. Sillä ei ole seuranta- ja arviointitoimintoa, yksi ylikuormitettu talousvirkailija eikä asianhallintajärjestelmää; henkilöstön vaihtuvuus on korkea eikä tulosdataa kerätä.
  • Hyväntekeväisyysjärjestö B: £1 000 000 kokonaismeno, £220 000 hallinto + varainhankinta → yleiskustannussuhde 22 %. Se rahoittaa pienen arviointitiimin, asianhallintajärjestelmän, joka tallentaa tulosseurannan, ja asianmukaisen suojelukoulutuksen.

Lahjoittaja, joka seulaa pelkästään yleiskustannussuhteen perusteella, valitsee A:n ja hylkää B:n — päinvastoin kuin kustannus tulosta kohti -näyttö todennäköisesti osoittaisi, koska B on kahdesta ainoa, joka on asemoitu osoittamaan tai parantamaan todellisia tuloksiaan.

Yhteys ohjelmistotekniikkaan

Alan talous- ja avustusraportointiohjelmistot koodaavat usein yleiskustannus-/ohjelmajaon kategorisena kenttänä jokaiselle kustannusriville, koska sitä sääntelijät ja jotkut rahoittajat yhä vaativat lakisääteisissä ilmoituksissa. Näitä järjestelmiä rakentavien insinöörien tulisi käsitellä tuota vaatimusta vaatimustenmukaisuusvelvoitteena, ei suunnittelusignaalina siitä, että yleiskustannussuhde on mittari, joka kannattaa nostaa näkyvästi kojelaudalle; yhdistä se aina, missä se näytetään, tulosperusteiseen mittariin, jotta katsoja ei voi lukea yleiskustannussuhdetta erillisenä. Ks. lahjoittajan sijoitetun pääoman tuotto mittarista, jonka tulisi olla sen vieressä, ja rahalle vastine julkisen sektorin vastaavasta argumentista yksittäisten suhdelukujen tehokkuuskorvikkeita vastaan.

Sudenkuopat

  • Yleiskustannussuhteen käyttö seulontarajana. Mielivaltaisen kynnyksen (esim. "enintään 15 % yleiskustannuksia") ylittävien hyväntekeväisyysjärjestöjen hylkääminen rankaisee järjestelmällisesti kunnolla resursoituja, hyvin arvioituja organisaatioita ja palkitsee aliinvestoinnin.
  • Suoran toimituskustannuksen luokittelu virheellisesti yleiskustannukseksi, tai päinvastoin — kirjanpitokäytännöt siitä, mikä lasketaan "ohjelmaksi" vs. "hallinnoksi", vaihtelevat hyväntekeväisyysjärjestöjen välillä niin paljon, että suhdeluvut eivät usein ole edes vertailukelpoisia nimellisarvolla.
  • Oletus, että matala yleiskustannus tarkoittaa suurta vaikutusta. Nämä ovat korkeintaan korreloimattomia; ks. vuoden 2013 Overhead Myth -kirjeen ydinväite.
  • Sen sivuuttaminen, että jotkin oikeutetut strategiat vaativat korkeampia lyhyen aikavälin yleiskustannuksia. Kapasiteetinrakennus- tai organisaatiokehitysvaihe nostaa tarkoituksella hallintomenoja parantaakseen myöhempää toimitusta.

Lähteet